Matkakertomus

Kyllä päiväkerhoissa tapahtuu vaikka mitä vaikka täällä onkin ollut välillä hieman hiljaisempaa. Tässä teille tällä kertaa luettavaksi matkakertomus.

Jotkut voivat lentävää talvisin etelään nauttimaan auringosta ja lämmöstä. Päiväkerhossa päätettiinkin kuitenkin tehdä ihan toisenlainen retki. Päätettiin lähteä retkelle Antarktikselle. Mukaan otettiin lämpimät vaatteet, kiikarit ja kitara viihdykkeeksi.  

Kun matkatavarat olivat pakattu, hypättiin lentokoneeseen. Sillä päästiin Jäämeren rannalle, missä matkalaisia odotti Jäänmurtaja. Jään ryske oli aikamoinen kun jäänmurtaja puski edessään olevaa jäätä. Ajankuluksi laulettiin lasten mieliin tulleita laivalauluja. Jonkin aikaa kuljettua kävi kuitenkin selväksi ettei jäänmurtajallakaan päässyt enää pidemmälle. Tuolloin otettiin käyttöön omat jalat sekä sukset. Matkalla syvemmälle Antarktista nähtiin monenlaista ihmeellistä, hylkeitä, railoja ja jopa jääkarhu. Sen kuitenkin annettiin olla kaikessa rauhassa. Kokeiluun kuitenkin pääsi jääkarhutanssi ja kyllä jää sekä lumi saivat sen tahdissa kovaa kyytiä. Matkalaiset näkivät myös paljon jättihämähäkkejä matkalla, kukaan ei kuitenkaan oikein tiennyt, kuinka moiset otukset olivat päätyneet niin kylmään paikkaan.

Jokaisella matkalla tulee se hetki kun lähdetään paluumatkalle. Paluumatkalla pidettiin jäämeren rannalla juhla-ateria onnistuneen retken kunniaksi. Keittiössä hääränneet matkalaiset olivat kaikkien yllätykseksi kehittäneet superkaakaota. Kun sitä joi, sai supervoimat. Tämä johtikin siihen, että lentokone sai jäädä jäämeren rannalle ja jokainen matkalainen lensi itse Tuusulaan. Kaikkien laskeutuminen onnistui mitä parhaiten ja matkasta jäi monta muistoa sekä tiedon hippua mieleen. Sitä kuinka kauan supervoimat mahtoivat vielä vaikuttaa matkan jälkeen on hankala sanoa. Joillain hieman kauemmin, joillain hieman vähemmin. Ainakin tilannetta tarkkailleen mielestä.