"Suojassa enkelin"

Syksy alkaa olla jo pitkällä ja Mikkelinpäiväkin on seuraavana sunnuntaina. Kerhoissa ollaan lasten kanssa valmisteltu upeaa näyttelyä seukkarille, toivottavasti moni pääsisi sitä myös ihastelemaan. Kolmituntiset kerhot ovat olleet käynnissä jo hyvän aikaa, joten nyt ehtii hyvin kerhon aikana touhuilemaan kaikennäköistä ilman kellon tuijottelua. Lapset kyllä niin hyvin itse keksivät milloin mitäkin leikkiä, peliä tai omatoimista piirustelua, ettei ainakaan näytä siltä, että aika kävisi pitkäksi. Juuri ja juuri kolme tuntia riittää ;)
Tällä viikolla on aiheena ollut tuleva pyhä huomioon ottaen aika pitkälle enkelit. Kestoaihe, mutta aina yhtä ihana. Pojatkin ovat innoissaan askarrelleet enkeleilleen erivärisiä rimpsumekkoja. Meillä kerhossa olikin eilen niin sanotusti vapaa askartelu, mutta aiheena kuitenkin enkelit. Jokainen sai valita itse materiaalinsa, joista enkelinsä tekee ja niistä tulikin siten hyvin persoonallisia ja hellyyttäviä <3

Tällaisin muisteloin tällä kertaa
-Saija

Kurpitsaa kerrakseen - päiväkerhossa kuultua

Tytöt keskustelivat ruokapöydässä, kuinka heidän molempien kasvimaalla kasvaa isoja kesäkurpitsoja. Joona kuunteli keskustelua mielenkiinnolla ja ajatteli laittaa hieman paremmaksi: "Meillä kasvaakin talvikurpitsoja!"
Hämmästelin sitten ääneen, että en ole sellaisista kuullutkaan, mutta Joonalla oli selitys valmiina:
"Talvikurpitsoja syödään kesällä, koska kesällä on kuuma, niin ne viilentää. Kesäkurpitsoja syödään talvella, koska silloin on kylmä, niin ne lämmittää!"

Käki käy hitaalla

Päiväkerhoissa tällä kaudella tunnustellaan ja tuumitaan pyhää. Siitä on poikinut alla oleva satu käestä. Tämä satu tulee lähtemään myös perheiden sähköpostikirjeessä eteenpäin. Hyvää satu hetkeä ja muistakaa, että tarinat, sadut ja kertomukset tekevät hyvää niin lapselle kuin aikuisellekin :)

KÄKI KÄY HITAALLA

Kirjoittanut Jani Suurnäkki

Ideoita antanut muutamat Tuusulan seurakunnan lastenohjaajat. Kiitos heille :)

Mikäli katsot tarkkaavaisesti kaupungin laidalla olevaa vanhaa puutaloa. Et näe siinä mitään erityistä. Jos kuitenkin tarkkailisit sitä viikon tai pari, huomaisit kuinka talon isä lähtee töihin aina tasan kello seitsemän. Vanhemmat lapset, tyttö ja poika, lähtevät kouluun aina kaksi minuuttia yli puoli kahdeksan. Viimein kun kello näyttää kymmentä vaille kahdeksan, avasi ulko-oven äiti nuorimman lapsensa kanssa. Tämä jatkui päivästä toiseen, viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen.

Talon elämää rytmittää vanha koristeveistetty käkikello. Käki oli kukkunut tarkasti ja uskollisesti siitä lähtien kun vanha kelloseppä oli sen verstaassaan, vuorten kupeessa, rakentanut. Käki muisti vanhan kellosepän sanat hänelle.

”Muista käki hyvä. Aika pitää maailman liikkeessä. Pidä siis huoli ettei aikasi jätätä tai edistä.”

Tätä ohjetta käki pyrki noudattamaan tarkasti. Siitäkin huolimatta, että kukkuminen ja muut velvollisuudet ovat saattaneet keskeyttää kylpy- tai ruokahetken.

Nyt käki kuitenkin alkoi viimein tuntea itsensä väsyneeksi. Kukkuminenkin tuntui hänestä epämukavalta ja siitä hän oli kaikkein eniten aina pitänyt.

Eräs sunnuntai, kun aurinko kurkotteli lämpimästi pienestä kellon ikkunasta sisään, se päätti tehdä jotain ennen kuulumatonta. Se päätti pitää vapaapäivän. Se aloitti päivän herkullisella ja pitkällä aamiaisella. Puurokin pysyi sillä kertaa lämpimänä loppuun asti. Aamiaisen syötyään käki valutti itselleen kylvyn ja lorautti veden joukkoon ripauksen laventelin tuoksuista kylpyvaahtoa. Käki hyrisi päälaesta varpaankynsiin tyytyväisyydestä kun se sukelsi kuplameren lämpimään ja tuoksuvaan syliin.

Juuri kun käki oli sulkemassa silmiään, sen korviin kantautui niin hurja kiljaisu, ettei moista ole siinä talossa ennen kuultu. Käki ryntäsi kurkistamaan mikä mekkalan oli aiheuttanut. Edes se että käki oli ihan kuplien peitossa, ei hidastanut vauhtia.

Päästessään kellonikkunan luokse se jäi hämmentyneenä tuijottamaan eteisen menoa.

Koko perhe tuntui olevan poissa tolaltaan. Isä tuijotteli kelloaan, äiti juoksi eteisen ja keittiön väliä ja vanhimmat lapset pakkasivat reppujaan harrastuksia varten.

Ainoa joka tuntui ottavan rauhallisesti, oli perheen nuorin. Tyttö katseli kiinnostuneen oloisesti eteisen menoa rappusilla istuen.

Pian talo hiljeni. Illalla koko perhe istui ruokapöydässä. Käki kuuli kuinka isä yltyi motkottamaan kuinka koko sopan aiheutti se kurja käkikello.

Sitä käki ei suostunut kuuntelemaan vaan teki jotain ennen kuulumatonta. Se hyppäsi ulos kellosta ja laskeutui pöydälle kaikuvan hiljaisuuden vallitessa. Monen haarukka oli jähmettynyt matkalla suuhun.

Ennen kuin kukaan sai sanaa suustaan, käki alkoi puhua aavistus tuohtumusta äänessään. Se kertoi perheelle kuinka sitä oli suututtanut isän puheet. Tämän jälkeen se kertoi kellosepän ohjeesta olla jätättämättä tai edistämästä. Se kertoi keskeytyneistä kylvyistä ja kylmistä ruoista. Mitä enemmän käki kertoi, sitä enemmän perheenjäsenten korvia kuumotti. Ainoastaan se nuorin tyttö näytti vaivaantumattomalta. Kun käki lopetti kertomuksensa, tyttö nousi ylös ja pahoitteli tapahtunutta. Tyttö ehdotti muulle perheelle, että eikö käki voisi vaikka kukkua vain tasatunnein. Isä taasen näytti nololta, mutta ehdotti käen voivan nukkua yönsä ilman kukkumista. Toinen koululaisista ehdotti voisiko käki osallistua myös sunnuntai-illalliselle.

Käki punnitsi ehdotuksia samalla kävellen ruokailuvälineiden keskellä. Hetken päästä se sanoi. ” Sopii, mutta aion aloittaa kyllä kukkumisen jo kuudelta aamulla. Jokin raja se on kellon käenkin nukkumisessa. ”

Mahtavaa syksyn alkua teille kaikille
- Jani -