LASTEN AJATUKSIA PÄÄSIÄISESTÄ

Pääsiäinen tuo mukanaan monenmoista pohdintaa lasten kanssa. Päällimmäiseksi ajatukseksi lapsilla nousevat suklaamunat, joita pääsiäisenä saa syödä. Lapset muistelevat, että pääsiäinen on noitien, tipujen, pupujen ja kanien aikaa ja aikaa, jolloin syödään ”mamman keittämiä herkullisia pääsiäismunia ja herkkuja”. Mämmi tosin on vain harvan herkkua. Joku lapsista muisti myös pääsiäisen todellisen tarkoituksen: ”Jeesus kuoli ja heräs”.

Katselimme lasten kanssa aasia ja pohdimme miten se mahtaa liittyä pääsiäisen aikaan. Hieman sekoittuivat juhlapyhät lasten mielissä, kun joku muisteli Jeesuksen ratsastaneen aasilla talliin, mutta mitä pienistä. Toinen totesi, että Jeesus tarvitsi aasia, koska ei jaksanut kävellä. Lopulta yhteisen pohdinnan jälkeen tulimme siihen lopputulokseen, että Jeesus tuli Jerusalemiin pääsiäisjuhlille aasilla ratsastaen. Olivatko jalat puuduksissa, sitä emme tiedä.

Viikkoa aiemmin Timo-pappi oli käynyt kertomassa kerholaisille ehtoollisesta ja jotain oli siis tiedossa jo etukäteen, kun pohdimme pikarin ja leivän merkitystä pääsiäisen vietossa. Niinpä lapset muistivatkin, että Jeesus on antanut viinin ja leivän ja joku jopa sanoi, että ne on annettu muistoksi. Pohdittiin yhdessä, mitä muuta Jeesus ystävineen oli mahtanut syödä viimeisellä aterialla. Hedelmiä ja jotain lihaa ja joku kertoi tykkäävänsä kovasti jäätelöstä.

Ristissä lapset näkivät ensimmäiseksi Suomen lipun. Siitä pääsimmekin pohtimaan kysymystä, miksi joissain maissa on ristilippu. Eräs eskarilainen tiesi, että sellaiset maat ovat uskollisia maita ja täsmensi vielä, että niissä maissa uskotaan Jeesukseen. Lapset muistivat nähneensä ristejä hautausmailla ja hautajaisissa. He muistivat myös, että Jeesuksen hauta oli luolassa ja luolan suulla oli kivi. ”Jeesus anto henkensä meille ja kuoli meidän puolesta”, sanoi joku viisaasti.

Miten enkeli sitten liittyy pääsiäiseen? Lapset kuvailivat enkeliä, että se on aika hieno ja valtava. ”Naiset oli haudalla ja luulivat, että enkeli oli tehnyt Jeesukselle jotain pahaa, mutta se oli tehnyt hyvää. Enkeli kertoi, että Jeesus on turvassa”, totesi eräs kerholainen. Turvassa olemme mekin, Taivaan Isän hoidossa, näin voimme ajatella.

Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!

RIEMULLISTA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!

Päiväkerholaisten omia satuja saduttamalla

MINTTU SEIKKAILEE

Olipa kerran Minttu-lohikäärme. Se meni purolle juomaan.

Sitten se lähti kotiin syöksemään tulta, jotta se voisi rikkoa

kalliokiviä, että se rakentaa pesän sinne. Se tarvitsee puita

pesän tekoon. Se kaataa kynsillä puut. Minttu käy välillä

kahvilla, jota sekäy ostamassa kaupasta. Kahvin juonnin jälkeen

Minttu meni kattoo telkkaa kotiin. Minttu oli nätti tavallinen lohikäärme.

Minttu oli yksinäinen lohikäärme, sen kaverit asuivat kaukana.

Eräänä päivänä sen pesälle tuli Huugo ja sitten ne ihastui ja

meni naimisiin ja sitten niille syntyi lapsilohikäärme.

Se ei ollut enää yksin. Sitten ne elivät onnellisesti elämänsä loppuun asti.

Tarinan tekivät Kuut

LOHIKÄÄRMEEN PÄIVÄ

Olipa kerran lohikäärme, joka syntyi munasta luolassa.

Vuosia kului kunnes se oli valtava, melkein 20-metriä pitkä.

Se oli vihreä ja iloinen. Sillä oli lasersilmät.

Se tykkäsi uida. Sillä oli dinosaurus kavereita. Ne aina tanssi

ja leikkivät piilosta. Välipalaksi ne söivät lihaa, stekosauruksen

jäännöksiä, välillä ne söivät simpukoita. Joskus niille tuli riita

kun toinen haluaa leikkiä ja toinen vain syödä.

Ne sopivat riidan niin, että ensin syödään ja sitten mennään uimaan.

Uinnin jälkeen ne leikkivät piilosta ja hippaa.

Sitten ne lähtivät kotiin ja sanoivat heipat toisilleen.

Lohikäärme asuu luolassa missä se on syntynyt.

Se on rakentanut sinnen ihanan pesän, se on kodikas.

Sen sänky on tehty lehdistä. Se pesi oksalle ja hiekalla hampaat.

Se puki risuyöpuvun päälle ja meni nukkumaan.

Sen isä ja äiti luki sille iltasadun.

Tarinan tekivät Auringot

Matkakertomus

Kyllä päiväkerhoissa tapahtuu vaikka mitä vaikka täällä onkin ollut välillä hieman hiljaisempaa. Tässä teille tällä kertaa luettavaksi matkakertomus.

Jotkut voivat lentävää talvisin etelään nauttimaan auringosta ja lämmöstä. Päiväkerhossa päätettiinkin kuitenkin tehdä ihan toisenlainen retki. Päätettiin lähteä retkelle Antarktikselle. Mukaan otettiin lämpimät vaatteet, kiikarit ja kitara viihdykkeeksi.  

Kun matkatavarat olivat pakattu, hypättiin lentokoneeseen. Sillä päästiin Jäämeren rannalle, missä matkalaisia odotti Jäänmurtaja. Jään ryske oli aikamoinen kun jäänmurtaja puski edessään olevaa jäätä. Ajankuluksi laulettiin lasten mieliin tulleita laivalauluja. Jonkin aikaa kuljettua kävi kuitenkin selväksi ettei jäänmurtajallakaan päässyt enää pidemmälle. Tuolloin otettiin käyttöön omat jalat sekä sukset. Matkalla syvemmälle Antarktista nähtiin monenlaista ihmeellistä, hylkeitä, railoja ja jopa jääkarhu. Sen kuitenkin annettiin olla kaikessa rauhassa. Kokeiluun kuitenkin pääsi jääkarhutanssi ja kyllä jää sekä lumi saivat sen tahdissa kovaa kyytiä. Matkalaiset näkivät myös paljon jättihämähäkkejä matkalla, kukaan ei kuitenkaan oikein tiennyt, kuinka moiset otukset olivat päätyneet niin kylmään paikkaan.

Jokaisella matkalla tulee se hetki kun lähdetään paluumatkalle. Paluumatkalla pidettiin jäämeren rannalla juhla-ateria onnistuneen retken kunniaksi. Keittiössä hääränneet matkalaiset olivat kaikkien yllätykseksi kehittäneet superkaakaota. Kun sitä joi, sai supervoimat. Tämä johtikin siihen, että lentokone sai jäädä jäämeren rannalle ja jokainen matkalainen lensi itse Tuusulaan. Kaikkien laskeutuminen onnistui mitä parhaiten ja matkasta jäi monta muistoa sekä tiedon hippua mieleen. Sitä kuinka kauan supervoimat mahtoivat vielä vaikuttaa matkan jälkeen on hankala sanoa. Joillain hieman kauemmin, joillain hieman vähemmin. Ainakin tilannetta tarkkailleen mielestä.